Luokkaretken missanneelle Samulle valehtelusta

PÄIVITYS: Voit kommentoida myös anomuumisti (valitse pudotusvalikosta "Nimetön") - Sen verran vieralijoita, että olisi kiva saada kommentteja!

Ei helvetti. Tämä uutinen sai aika hyvin sapen kiehumaan. Kaverille on kolme vuotta systemaattisesti ja jatkuvasti toitotettu, että sitten kun koulu loppuu, pääset mukaan luokkaretkelle. Samoin rahaa on kerätty yhdessä. Tietysti siinä motivaatio nousee, matkakuume on hurja ja fiilis opiskella varmasti parempi, kuitenkin lopussa odottaa se palkinto.

Sitten hetki ennen retkeä sanotaan että "no ei vaiskaan, kusetettiin sua!". Ilman mitään pätevää syytä.

Hulluimmat kohdat tulevatkin sitten tässä:

Samun äiti Jaana Mäkipää sekä nuorukaisen henkilökohtaisena avustajana kolmatta vuotta ollut Mirja Saksala ovat järkyttyneitä päätöksestä.

- Toimitin heille Samua hoitaneen lääkärin lausunnon, jonka mukaan mitään lääketieteellistä estettä ei ole Samun osallistumiselle, äiti sanoo.

Ja

Saksala kertoo hiljattain joutuneensa jäämään sairauslomalle oudon lihassairauden vuoksi. Hän sanoo kuitenkin tarjoutuneensa omalla kustannuksellaan retkelle mukaan Samun tueksi.

- Tarjoustani ei kuitenkaan hyväksytty.

Eli Samun henkilökohtainen avustaja, Mirja Saksala, on siis lupautunut osallistumaan matkalle omakustanteisesti, jotta Samu pääsisi mukaan. Ensinnäkin, Mirjalle iso hatunnosto! Hienoa nähdä että tällaisia ihmisiä on vielä tässä maassa. Mutta, se ongelma: jostain syystä tähän ei suostuttu. Noh, seuraava selittää paljon:

Saksala epäilee, että kiellon takana on Samun oma luokanopettaja. Opettaja vastaa kaikista oppilaaseen liittyvistä asioista, joten hänen sanansa ratkaisee myös retkelle osallistumisen.

- Ja turha siitä lienee valittaa, sillä opettajan puoliso on koulun rehtori, Saksala hymähtää.

Onhan se tietysti mukavaa vaikuttaa päätöksiin, ehkä jopa henkilökohtaisista syistä, jos sattuu panemaan rehtoria! Henkilökohtaisesti en kyllä löydä mitään pätevää syytä sille, että Samun piti jäädä kotiin. Sen takia mietityttääkin, että onko taustalla jotakin henkilökohtaista. Siis, jotakin "naama ei miellytä"-tason syitä, tai muita vastaavia lapsellisuuksia. Tietysti, nämä ovat vain spekulaatioita, mutta, rehtorin toiminta aiheesta ei ainakaan kauheasti lisää luottamusta siihen, että koulu olisi toiminut "jonkin oikeasti fiksun syyn pohjalta", jos näin voi sanoa. Nimittäin rehtori ei ainakaan tahdo tapausta kommentoida.

Melkoinen mediaitsemurha. Okei, tietysti hoitosuhteessa (jollaiseksi tämä ehkä rinnastetaan, jollakin tasolla?) on omat pelisääntönsä, mutta tuollainen linja vain luo lisää epäluottamusta ja ruokkii näitä spekulaatioita. Hyvin vedetty siis!

Noh, turha tässä kuitenkaan vielä on ketään ristiinnaulita, syytön kunnes toisin todistetaan. Mutta, toisaalta: jos joku väittää, etteikö suomalaiset alenisi tällaiselle tasolle, siis ihan henkilökohtaisista syistä tekemään jotakin tuollaista, niin on pahasti väärässä. Allekirjoittanutkin on törmännyt moniin tapauksiin, jotka ovat ikäviä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun saa otteen vallasta, joko suoraan (on itse päättävässä asemassa) tai epäsuoraan (panee tätä päättäjää). Yleensä silloin se oma todellisuudentaju hämärtyy ja ego kasvaa.

Mutta, odotellaan koulun vastinetta tässäkin tapauksessa. Äärettömän huonosti ja ikävästi asia on silti hoidettu.

Seuraavia linkkejä seuraamalla voit ilmaista tukesi Samulle:

Samu retkelle-ryhmä Facebookissa

Samu luokkaretkelle-addressi

Addressi Samun puolesta

Tässä vielä hyvä esimerkki siitä, että sosiaalisessa mediassa vaikuttaminenkin näkyy!

Muiden ansioilla ratsastaminen

Voi elämä. Ja toisen kerran, voi elämä: jatketaan vielä hetki jääkiekon maailmanmestaruudesta: Jääkiekon maailmanmestaruuden sanotaan "nostaneen esiin myös ikäviä asioita", kuten rasismia ja muuta. Nokkelana tyttönä Paloma Hannonen kirjoitti avoimen kirjaan leijonille sekä perusti addressin, pieni lainaus:

Me allekirjoittaneet olisimme kiitollisia, jos kertoisitte mitä mieltä itse olette rasismista ja siitä kenellä on oikeus iloita voitostanne, kenellä on oikeus turvassa kävellä juhlinnan keskellä?

Kenellä on oikeus? En ymmärrä että miten Leijonat voivat tähän vastata, he eivät ymmärtääkseni ole juhlijoista vastuussa. Tai no, sen Paloma varmasti ymmärsikin, mutta jos hakee Eduskunnan oman Kettutyttöjengin varapuheenjohtajaksi, on pakko hakea sitä julkisuutta sieltä mistä sitä saa. Kiva idea hei, mutta onneksi tarkoitusperät oli jotain ihan muuta.

Avautujaa vituttaa aivan suunnattomasti ihmiset, jotka ratsastavat muiden menestyksellä ja markkinoivat vielä itseään siinä samalla. Joku saattaisi ilmaista tuon "markkinoida" hieman rumemmin, mutta sehän olisi jo aika helvetin epäkohteliasta, joku varmaan tekisi siitä nettiaddressin ja vaatisi Kongon jalkapallomaajoukkueelta mielipidettä siitä, että miksi minä blogissani kirjoitin näin.

Leijonien kultajuhlista - Osa 2

Juuri kun avautuja oli saanut avautua, alkoi lisää vettä tulemaan myllyyn: nyt jo sponsorit ovat käärmeissään, Leijonia puhutellaan ja Tähtien Sodastakin tuttu Kalervo Kummolakin paheksuu. Odotan jo ensimmäistä uutista, jossa Barack Obama paheksuu Leijonien käytöstä ja Bill Clinton kertoo ettei niitä sikareita sovi tuolla tavalla käyttää, hävytöntä!

En jaksa edes eritellä näitä uutisia, mutta yhden nostan esille, nimittäin tämän

Herraisä! Ainut sponsori, joka edes jotenkin vaikuttaa fiksulta (tai siis, sponsorin edustaja, joka tässä tapauksessa on kyseisen sponsorin äänitorvena) on Antti Nieminen Finnairilta, iso hatunnosto miehelle!

"En katso, että se on meidän asia kommentoida tätä", Nieminen vastasi Kauppalehden kysymykseen valmentaja Pasi Nurmisen kompuroinnista lentokentällä.

No eipä olekaan! Pasi Nurminen tarjosi suomalaisille äärettömän hyvää materiaalia hauskoihin youtube-videoihin, tyylinäytteen valmentajaleijonan laskeutumisesta (tietääkseni leijonat eivät mm. savannillakaan lennä, niin kuka helvetti ne olisi muka opettanut laskeutumaan?) sekä kaikkea sitä, mitä pipon kireyden aiheuttamista ongelmista kärsivät suomalaiset tarvitsevat.

Onneksi Antti Nieminen ei ole yksin suhtautuessaan Leijona-juhliin eri tavalla. Nimittäin, sen suuren suomalaisyhtiön, Nokian, toimari Stephen Elop kertoi Twitter-päivityksessään kuinka hän törmäsi Leijoniin lentokentällä, mainiten vieläpä Salmelan erikseen. Tosin, utelias ihminen kun olen, tahtoisin tietää että miksi Salmela nostetaan taas erikseen esille? Voi Anssi, Anssi. Olet sä melkoinen veijari.

Itsehän nostan Anssille hattua. Edellisessä postauksessa olleen videon lisäksi mies on siis tehnyt ilmeisen vaikutuksen Tasavallaan presidenttiin sekä erittäin suuren suomalaisyhtiön toimitusjohtajaan. Äärimmäisen särmää toimintaa maailmanmestarilta! Vapise Chuck Norris, Anssi hoitaa kaiken tämän n. vuorokaudessa!

Leijonien kultajuhlista

Suomen jääkiekkomaajoukkue teki jotakin missä se onnistui viimeksi vuonna 1995: pojat toivat Pojan pohjoiseen. Jääkiekkomaajoukkueen juhlia on kuitenkin varjostanut huoli siitä, että millaista mallia nyt näytetään nuorille: joukkueen juhlissa kun on alkoholi ollut melko suuressa roolissa. Yksi kysymys: miiiitä ihmettä?

Eiköhän olisi kuitenkin aika lopettaa se kukkahattuilu ja antaa joukkueen "kerrankin", toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä kertaa, juhlia sitä maailmanmestaruutta? Voi elämä, jos nyt juhlia lähdetään analysoimaan, niin ainakin Petri Vehanen, Mikael Granlund sekä Jarkko Immonen ovat juhlineet varsin mallikkaasti ja rauhallisesti. Immonen oli koko turnauksen pistepörssin ykkönen & maalikuningas, Granlund pelasi itsensä koko kansan sydämiin ja Vehanen loisti kahdessa viimeisessä ottelussa maalilla. Myös Mikko Koivu, joukkueen kapteeni, näytti esimerkkiä mallikkaalla käytöksellään. Eli voitaisiin sanoa, että ne suuret tähdet ja lasten idolit näyttivät hienoa mallia!

Mutta, sitten pari sanaa siitä kukkahattuilusta:

Ehkä suurinta myötähäpeää aiheuttaa tämä uutinen, jossa Suomen Liikunnan ja Urheilun SLU:n pääsihteeri Teemu Japisson kertoo mielipiteensä aiheesta:

Japisson kertoi, että muutama vuosi sitten SLU ja lajiliitot pohtivat yhdessä, mikä on hyvä tapa juhlistaa saavutuksia. Asiaa käytiin läpi myös median kanssa.

- Tämä (juhlinta) oli pitkään hyvällä tavalla hillittyä, eikä media tunkenut joka paikkaan. Urheilijoille annettiin paikat, joissa sai olla rauhassa, Japisson sanoi.

- Yhteisellä pohdinnalla ja sopimisella päästiin siihen, että ylilyöntejä ei ollut. Nyt tällainen pääsi valitettavasti tapahtumaan.

Lihavoin muutaman kohdan tuosta esimerkin vuoksi. Herääkin muutama kysymys:

Mitä vastaavaa on tapahtunut pari vuotta sitten urheilun parissa? Leijonat ovat tuoneet viime vuosina kotiin mitaleita, mutta niitä himmeämpiä mitaleita harvemmin juhlitaan turuilla ja toreilla näin railakkaasti. Yleensä "juhlimiset" taitavat jäädä sinne kisakaupungin yöhön ollen enemmän sitä pettymyksen purkamista. Muiden urheilulajien parista ei taida löytyä suorituksia, jotka vastaisivat tätä huumaa.

Avautujan mielestä Suomessa ei ole vuoden 1995 ja vuoden 2011 välillä, nimenomaan urheilun saralla, tapahtunut hurjasti asioita joita olisi näin näyttävästi juhlittu ja josta media olisi näin järjettömän kiinnostunut.

Median valtava kiinnostus selittää monta asiaa, joita lehdissä puidaan: Pasi Nurminen laskeutuu lentokentälle Paavin elkein, Timo Jutila kertoo rillaamisesta lentokentällä ja monia monia muita.

Myös yksi asia joka täytyy nostaa esiin on se, että nykyään on perinteisen medioiden lisäksi muitakin tapoja lähettää ääntä ja kuvaa ihmisille kotiin: tänä vuonna esimerkiksi YLE näytti Areena-palvelunsa kautta suoraa lähetystä heti lentokentältä, mikä on tietysti nykyaikaista, mutta varmasti sellainen asia, johon ei edes lajiliittojen etikettiklubin edustajat eivät osanneet varautua. Tietysti tämän striimin kautta ihmiset saivat todistaa monia surkuhupaisan humalaisia tapahtumia, kuten Anssi Salmelan hetken parrasvaloissa.

Nämä viimeisenä esiin nostetut asiat ovat kuitenkin pientä verrattuna siihen, että mitä joukkue Suomen kansalle tarjosi ja toi. Lajin suosio nousi, ainakin hetkellisesti, aivan järjettömiin lukemiin jälleen. Kaikki näyttivät olevan aidosti iloisia joukkueen saavutuksista. Toivottavasti myös suomalaisissa kodeissa ymmärretään jääkiekon tärkeys ja kannustetaan niitä junnuja, valetaan uskoa että "sustakin voi tulla uus Mikke".

Suomessa vastaavan urheilujuhlan ja huuman pystyy tällä hetkellä tarjoilemaan vain ja ainoastaan jääkiekon maajoukkue, onnistuessaan. Eiköhän siis anneta tämän takia joukkueen asvaltinpussaajille ja amatöörijournalisteille anteeksi ja vähän löysätään sitä ah-niin-kireätä pipoa päässä! Ainakin siihen asti, kun jonkun toisen urheilulajin edustajat onnistuvat nostamaan samanlaisen hurmoksen. Sitä saadaankin odotella pitkään.